Muuttomeininkiä
Muutosta on jo kulunut about pari viikkoa, rottamukset eivät ole edelleenkään kunnolla uskaltaneet jaloitella lattialla, lukuun ottamatta paria Akun näiden viikkojen aikana korkeintaan 40 s. kestoisia retkiä sängyn alle ja takaisin. Eli jos rottaa sylkyttää ja sen jälkeen päästää lattialle, se menee 99,999% varmuudella suorinta tietä häkkiin. 0,001% varmuudella (kuten Rémy meille näytti kerran) rotta menee häkin alle ja sieltä takaseinää pitkin varmistaakseen, ettei sieltä pääse sisälle ja sen jälkeen kiipeilee häkin etupuolelle ja menee sisään.
Palatkaamme ne pari viikkoa taaksepäin, hetkeen joka tapahtui n. kolmea tuntia ennen kuin rotat (ja ihmiset) siirretään uuteen asuntoon. Huoneeni on lähes tyhjä, siellä on vain kolme tavaraa: tyhjä kirjahylly, kirjoituspöytä sekä rottien linna. Äiti pyytää, että aloittaisin häkin tyhjentämisen puruista ja rottaräteistä. Tuumasta toimeen. Kun häkki on tyhjennetty, jäljellä ovat vain rottaparat, jotka makaavat kylmällä metallitasolla päällekkäin ilman pehmusteita. Otan rottien (lähes) uuden kuljetusboxin, jossa on jo valmiiksi ruokaa, vesipullo ja pohjalla mörttistä ja johon muklat ovat saaneet totuutella jo n. viikon, ängen kaikki neljä isoa urosrottaa sinne. Vaikka he ovat saaneet totuutella boxiinsa, tapahtunista eniten stressaantuneina Aku ja Rémy yrittivät häkin kaltereita jyrsimällä päästä vapauteen siinä onnistumatta. (totta kai faunattaressa oli tarkistettu että kuljetusboxin sekä etu- että kattokalterit ovat metallia)
Jätän rottelit torkkumaan ja totuttelemaan tilanteeseen, ja menen touhuamaan omia juttujani.
Juuri ennen kuin kaikki mikä ei mene seuraavana päivänä muuttoautossa siirretään, haen söpöliinit yläkerrasta, jotka ovat juuri torkkumassa päiväuniaan. Kannan ne mukanani autoon ja vartin päästä olemmekin jo uudessa osoitteessa. Jätän rottamukset huoneeseensa, jonka he jakavat minun ja pikkusiskoni kanssa, ja tuossa tuokiossa löydän itseni perheen kanssa kahvilasta syömässä lounasvälipalaa. Sieltä päästyämme rottien häkkiä aletaan rakentamaan, ja rotat saavat lisää stressaamisen aihetta; Talossa haisee KISSALTA! apua, peto hyökkää! no ei nyt sentään, se johtuu siitä että edellisillä asukkailla oli kissa, ei huolta muklat!
Ja näin alkaa uusi tarina uudessa kodissa.
Paluu takaisin nykyhetkeen:
rotat eivät edelleenkään oma-aloitteisesti tule ulos häkistä, mutta jottei rottamukisille tule liikunnanpuutosta, otan joskus kiipeilemään sylissä jonka jälkeen laitan ne lattialle jotta saavat itse kävellä häkkiin. Tänään, läksyjä tehdessäni otin rotat pöydälle samalla kun ratkoin matemaattisia pulmia, ja rotat auttoivat minua läksyjen teossa, ovathan ne viisaita.
Samalla keksin, miten opettajalle voi selittää ettei tunnilla ole vihkoa mukana; "Tein melkein kaikki läksyt, mutta tehdessäni niitä lemmikkirottani tuli ja söi vihkoni." Pitäisi varmaan kokeilla kun seuraavan kerran vihkoni unohtuu kotiin :D.
Olen ajatellut, että pitäisköhän unikeoille hankkia juoksupyörä, mutta äiti ei ole lämmennyt idealle.
Kamera on hukassa, joten kuvia ei tähän postaukseen saa liitettyä, ne tulee sitten seuraavaan mutta tulipahan paljon tekstiä (taitaa olla ennätys)
